Historia

Turun NNKY:n partiojärjestö (vuodesta 1938 alkaen lippukunta) perustettiin 20.2.1929 ja se otti nimekseen ”Auran vartiot”. ”Turun Tähti-Tytöt” -nimen keksi tiettävästi turkulaisena partiolegendana tunnettu Ukko Kivistö. Yhdistys on rekisteröity 30.1.1937.

“Vesipartiotoiminta” on Tähti-Tytöissä aloitettu 1970-luvulla. Vuonna 1979 toteutui vihdoin pitkäaikainen haave lippukunnan omasta purjeveneestä. Meritähti I oli Stor-Triss -merkkinen. 1980-luvulla meripartiotoiminta vakiintui tärkeäksi osaksi lippukunnan toimintaa ja meriohjelma otettiin lippukunnassa käyttöön. Vanha vene jäi nopeasti pieneksi ja 1983 hankittiin hieman isompi Svea Kryssare -merkkinen Meritähti II. Nykyinen veneemme Meritähti III on hankittu 1990 ja se on Dehler 34 -merkkinen.

Kolomme on 1.3.2008 alkaen sijainnut Turun keskustassa Sirkkalankadun ja Kaskenkadun kulmassa sisäpihalla. Nykyinen kolomme on yhteinen veljeslippukuntamme Auran Tähtipoikien kanssa. Vuodesta 2008 alkaen lippukunnan taustayhteisöjä ovat olleet Turun NMKY ja NNKY.

Tähti-Tyttöjen viisisakaraisen tähden ideoi huivimerkiksi lippukunnanjohtaja Riitta Heikola ”Tituli” keväällä 1965.  Tähden alasakarat kuvaavat partiolakia ja partiolupausta, ylös suuntautuvat sakarat Jumalaa, isänmaata ja kotia (kuten partiotervehdyksen kolme sormea). Alunperin valkoisesta huovasta leikatut tähdet koristivat jokaisen tähtitytön huivia jo saman vuoden paraatissa.

Lippukunnalla on ollut vuodesta 1938 alkaen oma siviilimerkki, jonka on suunnitellut taiteilija Mirjam Koskinen ”Putte”. Merkki on kolmiapilan muotoinen ja sen materiaali on hopea. Kolmiapila on Partiotyttöjen Maailmanliiton tunnus. Merkin keskellä oleva NNKY:n tunnuskolmio on sinistä emalia. Kolmion keskellä on Tähti-Tyttöjen valkoinen tähti ja sen alapuolella lippukunnan nimen lyhenne TTT. Merkin sininen väri kuvaa raittiutta ja valkoinen puhtautta. Siviilimerkkiä, jota nykyisin myydään pinssinä, saavat ostaa kaikki lippukunnan jäsenet.

Lippukunnan historian on koonnut yksin kansiin Hanna-Leena ”Ponu” Kaihola ja tekstin on editoinut Katja ”Kike” Auvinen. Historiikkiä voit lukea täältä: